lisää ahdistuksia

..ihmeitä tapahtuu, ja vitut!
..tai nojoo, elämä on vaan elämää eikä koskaan voi olla varma että kaikki menee nappiin vaikka kuinka asiat koittais järkkää.. Me ollaan siis viime joulukuussa varmistettu varaus meiän hääjuhlapaikkaan ja oltiin iloissamme siitä että se, eli isoin juttu on ikäänkuin kondiksessa, MUTTA EI! toissapäivänä saatiin sitten tulevan anopin kautta kuulla että se mesta onkin menossa konkkaan tms. paskaa, uudesta omistajasta ei sitten tiedä voiko/haluaako meiän juhlat siellä järkkää. Maanantaina tiedetään enemmän.
NOH, eikun itkuraivarit ja sen jälkeen alettiin katella uutta paikkaa, Maiju ehdotti sitä niiden juhlapaikkaa, joka on tosi ihana, mutta toisaalta mä en haluis seilaa tuusula-hyvinkää-tuusula väliä, eli kirkko-juhlapaikka-hääsviitti.. ja toiseks Maijulla on siinä niiden mestassa tunneside, enkä haluais mennä tahrimaan niiden juhlaa olemalla siellä ekana, tuntuu vaan väärältä.
..on nyt niin pää tyhjänä että tekis mieli itkee kun kuukautta ennen häitä ei oo juhlapaikkaa, mutta tiedän että se on niiiiin turhaa.

Parempiin asioihin, kävin tänään tutun ompelijan luona kattomassa mun puvun pituuden ja nyt näin ekan kerran sen kunnolla mun päällä, kapeemmassa kuosissa, kun tosiaankin nyöritys katos ja tilalla on nyt vetoketju, TODELLA HIENO<3 ..ja tää kuukaus aikaa laittaa se kuntoon, hui=) !
JA viime perjantaina mun vihkisormus tuli kotiin!! Hienossa mustassa kannellisessa rasiassa jonka sisällä oli hieno musta sormusrasia<3 Autossa koitin sitä silmät kiinni, miehen ilme oli semmoin että siitä tais tulla hienompi kun odotettiin<3

Ja vielä takasin vähän murehtimaan, kävin Maijulla tänään, sillä oli paha olla, migreeni ja aivan varmasti muutenkin mieli maassa. Tulee parhaana kaverina jotenkin turhauttava olo kun ei osaa auttaa tai oikein sanoa mitään ja pelkää että sanoo vaan jotain mikä pahentaa tilannetta, kun mäkään en ihan aina aattele ennenkun jo sanon. Toivon vaan kovasti että tilanne paranee, koska sillä nyt vaan on paha miellyttämisen tarve/haluaa aina kaikille muille parempaa ja välillä tuntuu että kaikki koittaa siitä sitten nyhtää loputkin irti.. sitten se menee siihen että mä pysyn taka-alalla koska ajattelen että sais olla sitten edes sen mun antaman ajan rauhassa mutta ei. äh..tilanteet jotenkin aina vaan kärjistyy.. En tiedä mitä ajatella.. lopetan tähän.